Elämä on lyhyt ja ohikiitävä – nauti elämästä, tee mitä rakastat ja muista rentoutua <3

10448769_10152285464841848_4400649338262949732_n

❤ RIP HENRIK 05.07.2014 ❤ skate or die ❤ kuvasta kiitos Sinille ❤

 

Lähipiirissäni kävi onnettomuus lauantaina, joka sai minut kirjoittamaan myös tänne omaan blogiini omia mietteitä. Koin tapauksen todella raskaasti, sillä kyseessä oli ihminen, jonka tiesin useamman vuoden takaa, yhteisten ystävien ja kavereiden kautta. Olin kyllä ollut samassa porukassa tässä vuosien saatossa, mutta reilu pari kuukautta sitten vasta kätellyt ja vaihtanut pari sanaa hänen kanssaan.

Sen jälkeen olen ihmetellyt ja ollut iloinen, kun tämä kyseinen ihminen, minuakaan kuitenkaan sen enempää tuntematta, alkoi moikkailemaan minulle iloisesti. Ajattelin, että onpas kiva tyyppi, kun ei kuitenkaan ton enempää olla ikinä juteltu tai paremmin tunnettu. Harmittaa todella paljon, ettei aikaa siihen jäänyt. Jostain syystä viimeisin iloinen moikkaaminen on ollut kuvana päässäni nyt parin viime päivän ajan ja huomaan kokevani todella vahvasti surua ihmisen poismenosta, häntä edes niin hyvin tuntematta. 😦 Tästä tyypistä jäi todella lämmin ja ystävällinen olo, ja että hän todella eli täyttä elämää. ❤

Toivon kaikille ystävilleni ja kavereille paljon jaksamista, etenkin heille, kenelle oli todella läheinen ystävä. ❤ sekä tietenkin erityisesti poismenneen perheelle ❤

Läheisen menettäminen on aina shokki, etenkin mitä läheisempi ihminen on kyseessä, epätoivo voi olla ylitsepääsemätön. Se on myös muistutus elämän särkyvyydestä ja siitä kuinka ohikiitävä koko elämä on. Ja kuinka arvokasta on nauttia omasta elämästä vielä, kun on mahdollisuus ja kuinka nopeasti aika voi loppua, jolloin ei enää ehdi.

Kuolema on väistämätön osa ihmisyyttä ja elämää. Suru kuluu osana ihmisyyteen – surun ja murheen osuus kunkin elämässä vaihtelee ajanjaksojen ja päivien myötä. Ilman surua ja kuolemaa ei olisi koko ihmisyyttä – kun ymmärtää sen kuuluvan yhtenä pakollisena osana elämään, niin surun pystyy hyväksymään, siten ettei taistelisi vain koko ajan surun tunteesta pois.

Kun kohtaa suurta surua, itselleen täytyy antaa aikaa toipua, juuri sen verran kuin tarvitsee. Voi hyväksyä, että nyt on enemmän surullinen osuus elämässä. Kuitenkin on hyvä muistaa, että ihmisyyteen kuuluu aina myös edes pienen pieni osuus iloa, vaikka sen osuus olisikin ko. hetkellä melkein nollissa tai ainakin saattaisi tuntua siltä.

Pidä huolta muista ihmisistä, välitä heistä ja ole heille hyvä. Ole ihminen myös muillekin kuin ihan läheisillesi. Älä kanna sisälläsi katkeruutta tai vihaa. Uskalluksen puute toteuttaa itseään tai muiden mielipiteiden pelkääminen on täysin turhaa, samoin kaikenlainen kateus.

 

Onnellisuus-kysymykset:

Mikä tekee minut onnelliseksi?

Mikä tekee minut kokonaiseksi?

Kuinka osoitan rakkautta muille ihmisille?

Itselleni onnellisuus ja täysillä eläminen sekä elämästä nauttiminen on ollut todella suurta opettelua, ja on päivittäin edelleen, koska olen aina ollut surumielinen ihminen, jonka on vaikea olla pohtimatta ikäviä asioita tai murehtia. Itseäni on auttanut yllä olevat kysymykset, joita olen tiedostamattomasti aluksi miettinyt, mutta päätin muotoilla ne ja kirjoittaa teillekin avuksi, että jokainen pääsisi kohti täyttä elämää, sitä kohti itsekin yritän päivittäin.

Ajattelu voi siis lähteä siitä, että miettii aika ajoin vastauksia noihin yllä oleviin kysymyksiin, jos kokee, että elämä on surullista tai että mieli on synkkä, eikä ole yhtään onnellinen. Sitten yrittää toteuttaa vastaustensa mukaisia asioita elämässään ja pyrkiä niitä kohti. Ja karsia elämästä kaikkea sellaista, jotka eivät tue näitä pyrkimyksiä, niin väärää seuraa ja ihmisiä kuin ahdistavaa työpaikkaa tms.

Mieti rauhassa, kirjoita vaikka vastauksia paperille, kuuntele itseäsi. Toteuta haaveesi ja suunnitelmasi ja tee sellaista mistä nautit päivittäin.

 

Elämä on lyhyt ja ohikiitävä. Nauti elämästä, tee mitä rakastat, toteuta haaveitasi, edistä asioita, joihin uskot ja muista rentoutua. ❤

Välitä muista ihmisistä, muistakin kuin läheisistäsi. Ole hyvä muita ihmisiä kohtaan. ❤

 

Lopuksi vielä eräästä saattohoitokodin entisen hoitajan, Bronnie Waren, kirjoittamasta kirjasta The Top Five Regrets of the Dying: A Life Transformed by the Dearly Departingviiden kohdan-lista asioista, joita ihmiset katuvat eniten kuolivuoteellaan. Näistä saa myös jokainen oppia kohti omaa onnellista elämää.

En viitsinyt referoida suomeksi, että oikea merkitys tulee paremmin esille, mutta jos jokin kaipaa suomennosta, niin lisään mielelläni kommentteihin käännöstä 🙂

Tässä siis lista, joka myös Daily Mailin artikkelissa:

1. ‘I wish I’d had the courage to live a life true to myself, not the life others expected of me’

‘This was the most common regret of all. When people realise that their life is almost over and look back clearly on it, it is easy to see how many dreams have gone unfulfilled.
‘Most people had not honoured even a half of their dreams and had to die knowing that it was due to choices they had made, or not made. Health brings a freedom very few realise, until they no longer have it.’

2. I wish I hadn’t worked so hard

‘This came from every male patient that I nursed. They missed their children’s youth and their partner’s companionship.
‘Women also spoke of this regret, but as most were from an older generation, many of the female patients had not been breadwinners. All of the men I nursed deeply regretted spending so much of their lives on the treadmill of a work existence.’

3. I wish I’d had the courage to express my feelings

‘Many people suppressed their feelings in order to keep peace with others. As a result, they settled for a mediocre existence and never became who they were truly capable of becoming. Many developed illnesses relating to the bitterness and resentment they carried as a result.’

4. I wish I had stayed in touch with my friends

‘Often they would not truly realise the full benefits of old friends until their dying weeks and it was not always possible to track them down.
‘Many had become so caught up in their own lives that they had let golden friendships slip by over the years.
‘There were many deep regrets about not giving friendships the time and effort that they deserved. Everyone misses their friends when they are dying.’

5. I wish that I had let myself be happier

‘This is a surprisingly common one. Many did not realise until the end that happiness is a choice.
‘They had stayed stuck in old patterns and habits. The so-called “comfort” of familiarity overflowed into their emotions, as well as their physical lives.
‘Fear of change had them pretending to others, and to their selves, that they were content, when deep within, they longed to laugh properly and have silliness in their life again.’

 

Rakkain Terkuin,

Amel

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s